Teessä on vallaton määrä makuja ja seikkailtavaa löytyy lähes loputtomasti. Tai sitten voit yhä uudelleen pysähtyä sen tutun ja rakkaan teen ääreen fiilistelemään hienosta mausta ja tunnelmasta.

Teellä on pitkä ja historia. Pidempi kuin kahvilla. Kulttuurisesti se on monipuolinen juoma ja maantieteellisesti erilaisia tapoja juoda teetä, on syntynyt paljon. Kaikki eivät juo teetään samalla tavalla ja kaikki eivät pidä teenä sitä mitä toiset. Kuumaa vettä ja makua antavia kasveja on kuitenkin yhdistelty ennakkoluulottomasti pitkin maailmaa ja löydetty niistä jotain minkä ääreen palata.

Teepensas, eli "se oikea tee"

Teepensas eli Camellia sinensis on villeistä teepensaista vuosituhansien saatossa jalostettu mustan (eli kiinalaisittain punaisen), vihreän, valkoisen, keltaisen, oolongteen ja pääosin myös pu erh-teen äitikasvi. Värikkäät nimitykset johtuvat teenlehtien erilaisista poiminta- ja käsittelytavoista ja nimet kuvailevat hieman lopputuotteiden ulkoisia ominaisuuksia. 

Teenlehtiä poimiessa teepensaan ylimmät hienoimmat ja nuorimmat kärkisilmut päätyvät usein valkoisen ja keltaisen teen raaka-aineiksi. Eri teelaaduissa painotetaan erilaisia käsittelytapoja ja näistä kenties tärkeimpiä ovat nuudutus, rullaus, hapetus, höyrytys/paahtaminen ja kuivaus.

Makujen perusta on siinä maaperässä ja ilmastossa, jossa kukin teepensas kasvaa ja näillä poiminta- ja käsittelyeroilla houkutellaan teestä esiin vielä lisää erilaisia makuja.

Teenviljelytaitoa on kehitetty pitkään ja hartaasti, se on siinä määrin taidokasta ja antaumuksellista, että teehen tutustuminen luokitellen ja analysoimalla voi tuntua kulmikkaalta. Lämmin suosituksemme on, että lähestyt teetä mutkattomasti aistiesi kautta, jolloin se päästää sinut helpommin lähelleen.

Rooibos

Rooibos eli Aspalathus linearis kasvaa vain pienellä alueella Etelä-Afrikassa, yhä osittain villeinä kantoina. Se on pensas, jolla on pienet neulasmaiset lehdet.

Suurin osa kaupan olevasta rooiboksesta on hapetettu, jolloin se on saanut punaisen värin ja ominaismakunsa. Hapettamaton ja harvinaisempi vihreä rooibos on maultaan kevyempi, aivan erilainen.

Rooiboksen arvostus syntyy sen sisältämistä ravintoaineista: antioksidanteista, kivennäisaineista ja flavonoideista. Yerba maten tavoin, myös tämä ravinteikas juoma on ollut suosittu köyhän kansan juomana.

Rooibos on kofeiinitonta ja moni pystyykin juomaan sitä myös iltaisin. 

Yerba mate

Yerba mate eli Ilex paraguariensis on puu, joka kasvaa Koillis-Argentiinassa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa. Useissa Etelä-Amerikan maissa on vahva ja sosiaalinen matenjuontikulttuuri, johon toisinaan liittyy myös seremoniallisempia piirteitä. Yerba maten lehtiä ei hapeteta ja ne käytetään usein melko karkeana lehtiruoheena.

Yerba matea arvostetaan hieman samoista syistä kuin vihreää teetä, jota se myös ominaisuuksiltaan muistuttaa: siinä on runsaasti antioksidantteja ja kivennäisaineitä sekä vitamiineja. Ravinteikkuutensa vuoksi yerba mate on ollut suosittu juoma köyhän kansan keskuudessa; sen avulla on pidetty nälkää loitolla.

Yerba matessa on paljon kofeiinia ja sen lisäksi kaakaosta tuttuja piristäjiä teobromiinia ja teofylliiniä, minkä vuoksi se soveltuu parhaiten juotavaksi aamuisin ja päiväsaikaan. Perinteinen tapa juoda matea, on täyttää matekuppi eli Kalabash suurella määrällä karkeaa materouhetta, lisätä n. 80-asteista vettä varovasti rouheen joukkoon ja juoda valmis juoma kupista suodatinpäisellä mate-imupillillä eli Bombillalla.

Haudukkeet

Erilaisia kofeiinittomia haudukkeita kutsutaan usein myös esimerkiksi yrttiteeksi. Tähän joukkoon kuuluu kirjavasti erilaisia yrttejä tai villiyrttejä, kukkia, marjoja, hedelmiä, mausteita, puunkuorta ja -lehtiä, sieniä ja kääpiä. Kaikenlaista pääosin kasviperäistä, jolla on usein pitkääkin käyttöhistoriaa ravinto-, nautinto- ja lääkekäytössä eri kulttuureissa.

Osa aineksista on mausteisen lämmittäviä, osa saa aineenvaihdunnan vilkastumaan, osa rauhoittaa mieltä unentuloon, osa maistuu vahvalta ja terveelliseltä, osassa on kukkaisia ja aisteja lempeästi herätteleviä ominaisuuksia, osa täräyttää raikkaudellaan silmät selälleen, osa helpottaa flunssaista oloa. Yhteistä näiden haudukkeiden raaka-aineille on se, että niihin harvoin on valikoitunut kaikkein mauttomimpia ja ominaisuuksiltaan miedoimpia kasviaineksia.

Erilaiset haudukkeet/yrttiteet herättävät aistiemme kautta tunteita, mistä syystä niitä voidaan inhota tai rakastaa. Sama maku, kuten inkivääri, voi joskus koukuttaa aistejasi erittäin voimakkaasti ja toisena hetkenä olla sinulle täysin kutsumaton. Tämä kuuluu haudukkeiden luonteeseen ja on osittain ihan terveellistä.

Etenkin yrttien kohdalla suositellaan, että niitä ei käytetä päivästä toiseen ja viikosta toiseen vaan niiden käytössä pidetään säännöllisesti esim. viikon taukoja. Haudukkeet ovat toisaalta suuri mahdollisuuksien aarreaitta, josta voit löytää ihania uusia ja luonnollisia makuja teehyllyllyysi.

Mukavaa seikkailuretkeä teen parissa!